Säilörehujen fosfori on normaalia alempi

Fosforin puutos pienentää maitotuotosta ja saattaa aiheuttaa terveys- ja hedelmällisyysongelmia. Mikäli fosforia on niukasti, voidaan sitä lisätä ruokintaan fosforipitoisella kivennäisellä.

Nurmisäilörehujen ja apilarehujen fosforitasot ovat hellekesän jälkeen normaalia alemmat. Kevätsadossa fosforia on vielä vähemmän kuin toisessa ja kolmannessa sadossa. Kuivuudesta eniten kärsineillä alueilla pitoisuus jäi alle 2,5 gramman. Koko maassa taso oli keskimäärin 2,5 grammaa kuiva-ainekilossa.

Fosforipitoisuus on viime vuosien aikana vajonnut yhä alemmaksi. Apilarehuilla päästiin vielä neljä vuotta sitten 24 % korkeampaan fosforitasoon kuin tänä kesänä. Apila näyttäisi selvinnen kuivasta kesästä nurmea paremmin, joten apilapitoisten rehujen osuus on kasvanut.

Luomutilojen kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota fosforin saantiin, kun rypsin käyttö ruokinnassa on vähäisempää. Myös tavanomaisessa tuotannossa voi paikoin tulla vajausta, kun väkirehuprosentti jää alhaiseksi säilörehun hyvän sulavuuden vuoksi.

Fosforin tavoitetaso on 3.5-4 grammaa syötyä kuiva-ainekiloa kohden. Osa tiloista joutuu tänä vuonna lisäämään lypsylehmien ruokintaan fosforia sisältävää kivennäistä päästäkseen tavoitetasolle.

Kivennäisvalinta perustuu säilörehuanalyysiin

Fosforikivennäistä ei kannata turhaan syöttää lehmille, sillä fosfaatit ovat kalliita. Erityisesti nyt kannattaa tutkituttaa myös säilörehujen kivennäispitoisuudet, jotta ruokintasuunnitelma saadaan optimoitua todellisen tarpeen perusteella.

Lypsäville tarkoitettuja fosforipitoisia kivennäisiä ovat muun muassa apilapitoisen rehun ohelle kehitetty Apila-Melli TMR, Forsfori-Melli TMR ja Lypsy-Melli Fosfori. Sopiva kivennäistäydennys valitaan perusrehujen laadun mukaan.