Rohkeus ja suunnitelmallisuus tuottavat tulosta

Vaalan Veneheitossa Arvolan Karjapihan navetassa lypsää korkeatuottoinen karja. Kahden robotin tilalla vuoden 2019 EKM-tuotos oli upeat 13 400 kg. Kokonaisuus on hallinnassa, ja suunnitelmallisuuden lisäksi kokeillaan rohkeasti uusia asioita.

Robottirehun laadulla on väliä

Arvolan Karjapihan Minna ja Jukka Määttä iloitsevat hiljattain tehdystä onnistuneesta robottirehun vaihdoksesta. Aiemmin robotilla oli vähäenergisempi rehu, joka vaihdettiin Maituri 14 000 Roboon. Se on erittäin energiapitoinen pitoisuusrehu, jossa energiaa tulee useammassa eri muodossa, muun muassa maissista ja fraktioidusta rasvasta. Lisäksi se maittaa hyvin. Tuotostutkan raportilta näkyy, miten selkeä ero lypsyaktiivisuudessa tapahtui heti robottirehun vaihtumisen myötä.

Mikään muu ruokinnassa ei muuttunut, ja lypsykertojen määrä vaihdoksen jälkeen oli mahtavasti 3,0. Samalla päivämaito nousi upeasti yli 40 kilon. Selkeä muutos tapahtui myös maidon rasvapitoisuudessa, joka nousi yli kahdella kymmenyksellä. Tämä näkyy erityisesti €KM- ja EKM-tuotoksissa, jotka hyppäsivät kahdella kilolla vielä aiempaakin korkeammalle.

Kuvateksti: Iloisia ilmeitä oli havaittavissa, kun pitkäaikaiset tuttavukset jälleen tapasivat. Kuvassa vasemmalta Minna ja Jukka Määttä sekä kehityspäällikkö Merja Holma. Robottirehun vaihdos ei ollut ensimmäinen onnistunut kokeilu, missä Merjalla on ollut sormet pelissä.

Vasikan Herkku TMR on tykätty tuote

Viime syksystä lähtien kokeiluun otettiin Vasikan Herkku TMR -pohjainen vasikka-ape, johon on tykästytty erityisesti työnsäästön takia. Sitä annetaan vasikoille 5 kuukauden ikään asti, sen lisäksi vasikat eivät muuta kuivaa rehua tarvitse. Päiväkasvut ovat hienoja, vasikat kasvavat vieroituksen jälkeenkin 1,3 kg päivässä.

Kaikkien pitäisi tehdä vasikka-apetta.

Jukka Määttä

”Kaikkien pitäisi tehdä vasikka-apetta”, sanoo Jukka Määttä. Työnsäästö tulee siitä, että yksi satsi vasikka-apetta riittää 25 vasikalle noin kuukaudeksi. Käytännön kokemusten mukaan satsin voi tehdä tuplana kahdeksi kuukaudeksi. Säilyvyys perustuu korkeaan kuiva-aineeseen, ja käytetyn oljen tulee olla kuivaa. Seosta tehdessä apevaunun on oltava puhdas, muuten säilörehun jämät pienentävät seoksen kuiva-ainetta ja pilaavat säilyvyyden. Apetta annetaan vasikoiden eteen päivittäin.

Kuvateksti: Vasikka-appeessa oljen tulee olla riittävän lyhyttä, 2-3 cm. Ennen sekoitusta apevaunu on puhdistettava. Se onnistuu kätevästi, kun vaunussa pyöräyttää pienen määrän olkea ennen sekoituksen aloittamista.

Olkea käytetään tällä hetkellä myös lypsävien appeessa, ja siihen panostetaan samalla tavalla kuin mihin tahansa muuhunkin rehuun. Olki korjataan ajosilppurilla ja ajetaan katettuun laakasiiloon. Säilöntäainetta tai peittämistä ei tarvita. Jotta säilöntä tällä tavoin onnistuu, on oljen oltava kuivaa. Jukan mukaan kuivaa silputtua olkea voisi nimittää pikemminkin olkijalosteeksi. Kuivikkeena pitkä olki toimii paremmin, joten kaikkea ei tehdä laakasiiloon vaan osa paalataan.

Ummessaoloaika on palkinto tuotantokaudesta

Olkea tarvitaan kuivikkeena, sillä umpikauden ajan lehmät ovat kestokuivikkeella pressuhallissa. Siellä ja sen yhteydessä olevassa jaloittelutarhassa niillä on lokoisat oltavat. Ummessaoloaika ajatellaankin olevan palkinto tuotantokaudesta.

Kuvateksti: Arvolan Karjapihan virkoisia umpilehmiä.

Myös umpilehmien ruokintaan on tosissaan panostettu, ja umpiappeesta tulisi Jukan mukaan puhua aina tilan tärkeimpänä appeena. Tällä hetkellä ape koostuu myöhään korjatusta säilörehusta, rypsistä, kivennäisestä ja ohrasta. Syöntiä seurataan, ja tavoitteena on 14 kg ka/vrk. Kaksi viikkoa ennen poikimista lehmät siirretään ”tunnukkiosastoon”, ja apetta terästetään lisärypsillä ja -ohralla. Näin lisätään seoksen maittavuutta ja valmistellaan tulevaa ruokinnan muutosta.

Jo peltopuolella on suunniteltu, mikä rehu menee umpilehmille. Kyseisiä lohkoja ei lannoiteta kalisuolalla, ja rehu tehdään ensimmäisestä sadosta, jotta kuitu saadaan riittämään. D-arvotavoite on 620 g/kg ka.

Kivennäisenä umpiappeessa on Umpi-Melli Hypo TMR, joka ehkäisee yhdessä oikeanlaisten karkearehuvalintojen kanssa kalsiumaineenvaihdunnan ongelmia poikimisen jälkeen. Pahat poikimahalvaustapaukset ovatkin pysyneet poissa, kertoo Minna. Viime vuoden aikana eläinlääkäri antoi lisäkalsiumia kaiken varalta yhteensä kymmenelle eläimelle. Koko karjasta­­­­ yksikään ei mennyt jalattomaksi.

Kaikesta huokuu se, että toiminta on huolellisesti suunniteltua ja tilaa johdetaan kokonaisuutena.

Teksti ja kuvat: Milja Korjus